Lehmiä!

Eilen käytiin katsomassa, kun lehmät laskettiin ekan kerran talven jälkeen ulos. Topi oli tietysti mukana.
Ensin se haukkui, mutta tottui sitten. Pieni säikähdys tuli kaikille, kun ensimmäistä kertaa ikinä ulos päässyt vasikka hyppäsi aitaa päin ja pääsi karkuun. Mitään ei kuitenkaan sattunut.
Kameraa ei ollut mukana, joten joudutte tyytymään kännykkäkameralaatuun.

Muita kuvia ei siinä hulinassa oikein kerinnyt ottamaan, mutta kaipa pääasia tuosta käy selväksi?!?

Kesäisiä kuvia!!

Nyt ei ole mitään pölistävää ja pulistavaa, joten tässä tulee nyt kuvia tältä päivältä! :)

Hihna kyllä on kaulassa mutta kukaan ei pidä siitä kiinni! Hienosti Topi pysyy lähellä vaikka "vapaana" olisikin!

Nätti poju!

"MOI!!"

Hop!

Suloinen otus :3

Kierimiskuva :)

Jättikieli...

"On se kuu tuolla jossain... Mä voin vannoa..."

Pyöräilyä!!

Topi pääsi eilen pyörän kyytiin.
Pyörän koriin vain pyyhe pehmusteeksi, koira sisälle, komento "istu" ja niin sitä mennään.
Ensin vain kokeiltiin varovasti ihan hirmuisen pieni lenkki, mutta äidin kyydissä Topilla näytti olevan oikein mukavaa :)
Sitten samana iltana äiti otti Topin mukaan, kun lähti käymään n. kilometrin päässä asuvan ystävänsä luona. Topi oli kuulemma ollut todella reippaasti matkassa mukana, ja oli istunut hienosti korissaan koko matkan.
Pyöräily ei ollut kuitenkaan päivän ainut uusi juttu.
Matkalla oli käyty myös moikkaamassa paria hevosta! Suomenhevosta, joka oli ollut ulkotarhassa ja näin näkynyt kokonaan, oli Topi haukkunut, mutta sisällä ollutta lämminveristä se oli vain katsellut.
Nyt on sitten Topi tavannut Welsh Corgi Pembroken, kaksi Kleinspitziä, Saksanpaimenkoiran, Kiinanpalatsikoiran, Kääpiösnautserin, Tiibetinspanielin ja kaksi hevosta... Ja listahan vain kasvaa koko ajan!

Nyt kun ei ole Topin kanssa oikeastaan muuta tapahtunut, kertoilen yleisiä asioita liittyen tähän blogiin :)

Ensinnäkin, mitä mieltä olette, pitäisikö blogin värejä muuttaa? Vihreä tausta on nyt ollut kolmisen kuukautta, olisiko aika vaihtaa? Olisi mukavaa kuulla teidän mielipiteenne ennen kuin alan mitään radikaaleja muutoksia tekemään.
Sitten. Lukijoita on Topin elämää-blogille tullut jo viisi kappaletta. Kiitos teille kaikille!! Lisälukijatkaan eivät tietenkään ole pahitteeksi, sinistä "liity tähän sivustoon"-nappia painamalla voi kantaa oman kortensa kekoon tämän blogin tekemisessä.
Te, ketkä seuraatte blogia tai käväisitte vain katsomassa ja piditte. Pyydän teitä jakamaan tietoa tästä blogista muillekin! Postauksien perässä, minun nimeni alla, on nappeja, joiden avulla blogin voi jakaa eri tavoilla. Voit lähettää ystävällesi sähköpostia tästä uudesta koirablogista, jonka löysit. Mahdollisuuksia on monia; mitä jos jakaisit blogini Twitterissä tai Facebookissa?
Kommenttejakin saa aina lähettää!!


And you, people who doesn't understand what I'm talking about!! If you want to read my blog with some kind of sense, comment, please!! I'll do some kind of translation, if I just know, that someone would really read my text. Thank you :)


Tulevana viikonloppuna olisi luvassa isot, 700-900 koiran koiranäyttelyt. Topi ei tule sinne, ei edes katsomaan, mutta kuvia saatan tänne laittaa. Kääpiövillakoiria siellä ainakin on - bongaankohan Topin kaksoisolentoa?

Se on ihan höpö, joka leikistä suuttuu.

Varoitus! Warning! Erittäin sekava postaus!

Muurahaiset ovat saapuneet.
Piha on täynnä noita inhottavia otuksia.

Muurahaiset (Formicidae) ovat heimo yhdyskunnittain eläviä pieniä myrkkypistiäisiä, jonka yli 12 000 kuvatusta lajista Suomessa elää noin 60.
Topi on kiinnostunut muurahaisista ja muurahaiset Topista.

Tästähän voisi melkein kirjoittaa kirjan, ja nimeksihän sille tietenkin laitettaisiin Coetui Canis lupus familiaris et formicidae.

No niin. Latinat sikseen ja asiaan.
Topi on jopa omituisen kiinnostunut murkuista. Se haistelee niitä, ja yrittää syödäkin. Äsken, kun oltiin pihalla, se työnsi kuononsa muurahaisten pesään...
Tätä sitten seuraavat nelisen kuukautta - jippii.


Äsken oltiin tosiaan pihalla kuvailemassa, tässä parhaat tuotokset (olen muuten siirtynyt kuvien koossa astetta isompaan, älä siis ihmettele)!!

 Että semmosta.

Topi on raadellut jo pari leluaan siihen kuntoon, että niiden on aika siirtyä eläkkeelle. Joko pumpulit tulevat ulos tai muuta yhtä traagista. Muun muassa sininen virtahepo ja sininen ankka (Onkohan Topilla jotain sinistä vastaan?) ovat päässeet ikuiseen paratiisiin. Tai no, ainakin hyllylle.

Toy Storyssahan oli myös sellainen vanhojen ja rikkinäisten lelujen hylly, johon esimerkiksi Mr Squeaky oli joutunut... Tulipas yhtäkkiä hassu olo. Miltäköhän mahtaa leluista tuntua, kun hullu villispentu niitä riepottaa?


Tätä blogia on nyt käynyt katsomassa vaikka minkä maalaisia tyyppejä.
Suomalaisia, Yhdysvaltalaisia, Saksalaisia, Venäläisiä, Iso-Britannialaisia, Unkarilaisia, Alankomaalaisia, Ruotsalaisia ja jopa Etelä-Korealaisia...!!

Nähdään taas! See you later! Wir sehen uns wieder! видеть вас снова! Hogy újra látlak! Se dig igen! 다시 당신을 볼!

Uusia taitoja ja serkkupoikia!

Ohhoh. Siitäpäs onkin kulunut aikaa, kun tänne on viimeksi päivitetty.
24.4. jälkeen on tapahtunut vaikka mitä!!

Topi on oppinut paljon uusia juttuja. Kierimään se oppi ihan helposti, yhden päivän lyhyellä harjoittelulla.
Käsimerkkejäkin on opeteltu - ja nykyään ne sujuvat kuin vanhalta tekijältä.
Kun pyörittää sormea, Topi kierii.
Kun osoittaa Topia sormella, se istuu.
Kun laskee kämmenen maahan, Topi menee makuulteen.
Kun laittaa kämmenen Topin eteen, se antaa läpyn.
Seuraavaksi pitäisikin opetella paikka-käskyä...!

Topi on tavannut nyt kaksi serkkuaan, molemmat rodultaan Kleinspitzejä.
Nuorempi serkku, Topia pari kuukautta vanhempi Manu, oli vuorossa ensimmäisenä.
Vaikka ensin Topi hieman Manua arasteli, kyllä ne pian "ystävystyivät".

Vanhemman serkun, jo 7-vuotiaan Oskarin tapaaminen sujui myös mutkattomasti.
Oskari otti Topin hyvin vastaan, johtuen ehkä siitä, että Topi alistui heti.
Koska Oskari on jo sen verran vanhempi Topia, se ei oikein leikkinyt mitään Topin kanssa. Tuntui, että Oskari otti "isän" roolin. Se vahti Topia silmä tarkkana, ja komensi, kun Topi teki jotain väärin.

Oskarin tapaamiseen liittyi myös kolme yötä kestänyt reissu mummilaan. Topi ei tuumannut pitkästä (200 km) ajomatkasta oikein mitään, uikutti hetken ja nukahti sitten. Perillä se oli kuin kotonaan. Reissu siis meni hyvin kaikilta osin.


Tässä vielä viimeisimpiä kuvia!

Oskari