Eläinlääkäri...

Noniin. On ollut hieman taukoa kirjoittamisessa, mutta nyt on aika taas kertoilla Topin kuulumisia.

18. päivä oli siis Topin eläinlääkäri. Noin 30-40 minuutin ajomatka sujui mutkitta, mutta tietenkin pieni vinkuna kävi.. Ainakin alkumatkasta.
Paikan päällä jouduttiin odottamaan hetki, mutta pian päästiin sisälle eläinlääkäriin.
Ensin eläinlääkäri tutki yleiset asiat, ja kaikki oli hyvin. Sitten Topi rokotettiin ja sille laitettiin siru.
Rokotus oli helppo antaa, kun piikki oli niin pieni. Huijattiin vain Topi syömään kädessä olevia herkkuja, ja se ei tainnut edes huomata koko rokotusta.
Sirun laitossa Topi hieman vinkaisi... Siru laiettiin isolla piikillä, huomattavasti isommalla kuin rokote, mutta pieni vinkaisu on aika pieni hinta loppuelämän kestävästä tunnistusmerkinnästä.
Eläinlääkärireissu oli varsin onnistunut, seuraava kerta onkin sitten 15.4.

Topi on alkanut "muuttaa väriään". Kasvattaja sanoikin, että Topi ei välttämättä pysy mustana. Topilla on kuonossa ruskeaa, jaloissa valkoista, eikä koko kropankaan musta ole enää niin sysimustaa. Se on alkanut vaaleta. Saas nähdä, minkä värinen tuosta sitten tuleekaan!

Lumileikkejä

Eilen tuli Topin kanssa ulkona kuvailtua, joten tässäpä aikaansaannokset!

 

Oli niitä toki enemmänkin, mutta tässä parhaat!

Topi on nyt taas jonkun verran ruvennut osoittamaan oppimisen merkkejä. Tänään se on pyytänyt monta kertaa ulos ja osaa pyytää jo ruokaakin, kun on nälkäinen...
Topi on lisäksi oppinut ISTU-käskyn! Ei se vaatinut kuin yhden päivän opettelun. Eilen opeteltiin, ja nyt se sujuu kuin vanhalta tekijältä.

Kuten kuvista näkyy, edelleen on käytössä se näyttelyhihna.
En ole ihan varma, milloin olisi tarkoitus valjaisiin siirtyä, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa...!!

Terveisiä Topilta!

Ajattelin, että vaikka tämä on TOPIN BLOGI, ei herra ole vielä saanut itse kertoa kuulumisiaan. Nyt kuitenkin annoin Topille näppäimistön kanssa vapaat tassut, ja tällaistahan siitä syntyi:

45ikjmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm

mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm

sssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssssdfgrtttttttttttttttttttttttttttttt<.LLLL

LLLLLLLLLLLLLLLLLAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA §1QQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQQ

Tuon voi tulkita monella tapaa, luultavasti Topi haluaa vain kiittää kaikkia bloginsa lukijoita ja sanoa, että lisää kommelluksia on tulossa!

Topin kanssa touhutessa alkaa tulemaan jo vähän hassu olo: missä välissä se ehti noin paljon kasvaa? Kun miettii ihan ensimmäisiä hetkiä Topin kanssa, ja vilkaisee sitten Topia, rupeaa melkein miettimään, että onko tuo edes sama koira. Silloin, kun Topi haettiin, se mahtui suunnilleen kämmeneeni, nykyään tarvitsen molemmat kädet - ja mielummin vielä enemmänkin - Topin kantamiseen.

Tästä kuvasta on hyvä verrata, miten paljon Topi on kasvanut. Vasemmanpuoleinen kuva on otettu siis samana päivänä kun Topi haettiin, ja toinen reilu viikko sitten. Paljon se on kasvanut, eikä vielä olla lähelläkään täysikasvuisen kääpiövillakoiran mittoja.

Tuossa kuvassa ovat Topin isä (valkoinen), Topin äiti (musta) ja Topin veli.
Topin isän nimi on Nuka ja äidin Niisku.
Molemmat olivat todella mukavia ja rauhallisia koiria, ja toivon mukaan Topistakin tulee sellainen. Topin veli oli myös todella ihana. Jos olisi ollut mahdollisuus ottaa molemmat pennut mukaan, niin olisin niin tehnyt. Kahdesta pennusta olisi kyllä ollut kaksinkertainen työkin...! Luultavasti Topin velikin on saanut hyvän kodin, sillä samalla, kun olimme Topia hakemassa, joku soitti kasvattajalle tiedustellen pennuista.
Olisihan se mahtavaa, jos joskus Topi pääsisi veljensä, siskonsa tai vanhempansa vielä tapaamaan. Ja eihän sitä tiedä! Saattaahan joskus sellainen tilaisuus liietäkin.

Automatkailua ja oppimista...?!

Nyt on ollut hieman taukoa kirjoittelemisesta, sillä Topin kanssa on ollut niin paljon tekemistä. Mutta tässä nyt tuleekin sitten tekstiä oikein olan takaa.

Topi on alkanut jo vähän osoittamaan, että sekin muka oppisi jotain..!
Hihnassa kuljetaan niin nätisti, vaikkakin ulos lähteminen aiheuttaa herrassa aina silloin tällöin (Okei, AINA.) pakorefleksin. Hihnan laitto onnistuu hyvin myös, samoin pois otto. Sanon aina "Otetaan tää pois.", samalla kun otan hihnan pois. Mahtaakohan tajuta?
"Ihmeellistä" on, että Topi on näin nopeasti oppinut jo pyytämään ulos. Siis ihan totta. Se menee eteiseen kiertelemään ja uikuttaa, katsellen samalla vaivihkaa ovelle päin. Viisas tyyppi!

Ja sitten tämä pentujen ikuisuusongelma; pureminen.
Ihan alussahan Topin puremisella ei ollut mitään rajaa, mutta nykyisin pureminen loppuu tiukalla komennuksella: "EI."
Paljaat varpaat ovat Topin herkkua, samoin kuin hiukset. Niiden kanssa siis pitää olla aika varovainen. Mieluiten aina sukat jalassa (toivottavasti kesään mennessä Topi on jo ymmärtänyt, että paljaat varpaat eivät ole syömiseksi) ja hiukset kiinni.

Yksi suuri oppiminen on myös, ettei Topi enää pissi sisälle niin paljoa. Topi oli ottanut lastenhuoneen maton pissipaikakseen, mutta ei ole pariin päivään tehnyt mitään tarpeitaan sisälle.
Hienosti se on oppinut jo paljon asioita!

Sitten tuossa otsikossakin esiintyvään automatkailuun.
Huhhuh sanon minä.
Topihan siis tuli meille silloin 13.2. aika pitkänkin ajomatkan takaa, mutta se nukkui melkein koko matkan - ja oli ehkä "liian pieni pelkäämään".
Pari viikkoa sitten teimme visiitin mummulaan. Topi tykkäsi olla siellä, mutta ajomatka oli kamala. Topi vinkui, tärisi ja uikutti koko matkan. Luojan kiitos ei sentään voinut pahoin! Tökki ikkunaa kuonollaan ja halusi pois.
Se oli kuitenkin aika helppo tapaus verrattuna tuohon eilen tapahtuneeseen.
Ostimme Mustista ja Mirristä Topille kantokopan. (Pääset katsomaan koppaa TÄSTÄ.) Sellaisen punamustan, ja itse asiassa aika viihtyisän näköisen kaiken lisäksi. Hintaakin tosiaan vain 19,90€.

Annoimme kopan olla olohuoneen lattialla muutamia päiviä, että Topi saisi tutustua siihen. Ja hyvin se tutustuikin! Meni sinne monta kertaa makoilemaan ja syömään luutaan. Mutta sitten koitti pahamaineinen ensimmäinen reissu.
Ajateltiin ottaa Topi mukaan, kun käydään hakemassa bensaa ja kaupasta yksi juttu. Hyvää harjoitusta!
Pissatin Topin ensin, ja sitten menimme sisälle autoon. Laitoin Topin koppaan sisään, ja kaivoin herkkupussin taskustani. Lähdimme liikkeelle, ja heti alkoi uikutus. Ja se ei ollut enää mitään pientä valitus-uikutusta. Topi oli ihan shokissa. Se tärisi ja vinkui niin, että korviin sattui. Yritin antaa sille pieniä herkkupaloja, mutta se söi niistä vain osan.
Kun vihdoin oltiin perillä, vingunta jatkui.
Topi yritti työntää ovea auki tassullaan ja tunki kuonoaan ulos ritilän rei'istä.
Loppumatka meni melkein kotiin asti vinkuessa. Mutta sitten tapahtui pieni ihme. Topi asettui juuri ennen kotipihaa makuulle koppaan ja katsoi minua. Ei enää inahtanutkaan.

Kyllä se siis siitä, harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin!

Eläinlääkäri olisi muuten 18.03. Sitä ennen pitäisi Topia ajeluttaa autossa, ettei se ole ihan paniikissa eläinlääkärille mentäessä.
Eläinlääkärillä Topille annetaan rokotukset ja se sirutetaan.

Pidän teidät ajan tasalla!

ps. Topi on aivan selvästi kiinnostunut kukista: herätteli innolla äidin kanssa pelargoniat talvihorroksesta :) !!