Topi on alkanut jo vähän osoittamaan, että sekin muka oppisi jotain..!
Hihnassa kuljetaan niin nätisti, vaikkakin ulos lähteminen aiheuttaa herrassa aina silloin tällöin (Okei, AINA.) pakorefleksin. Hihnan laitto onnistuu hyvin myös, samoin pois otto. Sanon aina "Otetaan tää pois.", samalla kun otan hihnan pois. Mahtaakohan tajuta?
"Ihmeellistä" on, että Topi on näin nopeasti oppinut jo pyytämään ulos. Siis ihan totta. Se menee eteiseen kiertelemään ja uikuttaa, katsellen samalla vaivihkaa ovelle päin. Viisas tyyppi!
Ja sitten tämä pentujen ikuisuusongelma; pureminen.
Ihan alussahan Topin puremisella ei ollut mitään rajaa, mutta nykyisin pureminen loppuu tiukalla komennuksella: "EI."
Paljaat varpaat ovat Topin herkkua, samoin kuin hiukset. Niiden kanssa siis pitää olla aika varovainen. Mieluiten aina sukat jalassa (toivottavasti kesään mennessä Topi on jo ymmärtänyt, että paljaat varpaat eivät ole syömiseksi) ja hiukset kiinni.
Yksi suuri oppiminen on myös, ettei Topi enää pissi sisälle niin paljoa. Topi oli ottanut lastenhuoneen maton pissipaikakseen, mutta ei ole pariin päivään tehnyt mitään tarpeitaan sisälle.
Hienosti se on oppinut jo paljon asioita!
Sitten tuossa otsikossakin esiintyvään automatkailuun.
Huhhuh sanon minä.
Topihan siis tuli meille silloin 13.2. aika pitkänkin ajomatkan takaa, mutta se nukkui melkein koko matkan - ja oli ehkä "liian pieni pelkäämään".
Pari viikkoa sitten teimme visiitin mummulaan. Topi tykkäsi olla siellä, mutta ajomatka oli kamala. Topi vinkui, tärisi ja uikutti koko matkan. Luojan kiitos ei sentään voinut pahoin! Tökki ikkunaa kuonollaan ja halusi pois.
Se oli kuitenkin aika helppo tapaus verrattuna tuohon eilen tapahtuneeseen.
Ostimme Mustista ja Mirristä Topille kantokopan. (Pääset katsomaan koppaa TÄSTÄ.) Sellaisen punamustan, ja itse asiassa aika viihtyisän näköisen kaiken lisäksi. Hintaakin tosiaan vain 19,90€.
Annoimme kopan olla olohuoneen lattialla muutamia päiviä, että Topi saisi tutustua siihen. Ja hyvin se tutustuikin! Meni sinne monta kertaa makoilemaan ja syömään luutaan. Mutta sitten koitti pahamaineinen ensimmäinen reissu.
Ajateltiin ottaa Topi mukaan, kun käydään hakemassa bensaa ja kaupasta yksi juttu. Hyvää harjoitusta!
Pissatin Topin ensin, ja sitten menimme sisälle autoon. Laitoin Topin koppaan sisään, ja kaivoin herkkupussin taskustani. Lähdimme liikkeelle, ja heti alkoi uikutus. Ja se ei ollut enää mitään pientä valitus-uikutusta. Topi oli ihan shokissa. Se tärisi ja vinkui niin, että korviin sattui. Yritin antaa sille pieniä herkkupaloja, mutta se söi niistä vain osan.
Kun vihdoin oltiin perillä, vingunta jatkui.
Topi yritti työntää ovea auki tassullaan ja tunki kuonoaan ulos ritilän rei'istä.
Loppumatka meni melkein kotiin asti vinkuessa. Mutta sitten tapahtui pieni ihme. Topi asettui juuri ennen kotipihaa makuulle koppaan ja katsoi minua. Ei enää inahtanutkaan.
Kyllä se siis siitä, harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin!
Eläinlääkäri olisi muuten 18.03. Sitä ennen pitäisi Topia ajeluttaa autossa, ettei se ole ihan paniikissa eläinlääkärille mentäessä.
Eläinlääkärillä Topille annetaan rokotukset ja se sirutetaan.
Pidän teidät ajan tasalla!
ps. Topi on aivan selvästi kiinnostunut kukista: herätteli innolla äidin kanssa pelargoniat talvihorroksesta :) !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti