Kevättä rinnassa... Ainakin Topilla.

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi tänne on tullut kirjoiteltua. Mutta nyt tulee kuvia ja tekstiä oikein olan takaa!
Eläinlääkärireissun jälkeen on autollakin jo ajettu monesti. Automatkat sujuvat jo tosi hyvin, pienestä alkuvinkumisesta huolimatta.

Nyt on myös päästy myös oikein lenkille Topin kanssa. Sukulaisten jo kuolleen koiran vanha flexi ja kaulapanta ovat Topilla lenkkikäytössä. Valjaat hankitaan sitten, kun Topi on täysikokoinen (eli n. 8 kuukauden iässä). Jopa kilometrin mittaista lenkkiä on menty, eikä lainkaan Topia ole väsyttänyt. Se kirmailee iloisesti, vaikkakin toisten koirien kohdalle sattuessa se alkaa tärisemään ja vetämään takaisin kodin suuntaan.
Hihnassa vetäminen yritetäänkin karsia tiukalla tapakoulutuksella... Ja kyllähän se jotenkuten onnistuukin.

Topi on oppinut kolme käskyä + yhden taidon, mikä ei välttämättä ole mikään kovin hyödyllinen... Nimittäin Topi on oppinut hyppäämään sängylle. Sänky on 50cm korkea, ja Topi ponkaisee sinne todella helposti. Ties mikä korkeushyppääjä siitä vielä tulee!
Käskyt, jotka Topi on oppinut, ovat "istu", "maahan" ja sitten luoksetulo. Itse asiassa Topi tulee luokse, kutsuu sitä sitten nimellä Topi tai Pöpi...
Tässä elävä todiste siitä, että Topi tosiaan osaa istua käskystä:

Kevään tulon on Topikin tainnut huomata. Sehän on syntynyt 23.12, joten se ei ole vielä koskaan nähnyt kesää. Topi nauttii auringonpaisteessa köllimisestä ja ruohon repimisestä maasta...! Pihalle mentäessä ainut ongelma on neulaset ja kaikki pienet roskat, mitä oravat pudottelevat puista. Topi syö niitä, vaikka sille on tehty harvinaisen selväksi, että niin ei saisi tehdä.

Sitten niitä kuvia...!